Ratamestarin terveiset
Huomenna tiistaina kokoonnumme Kiskoon viettämään Salon seudun
suunnistajien yhteistä juhlaa. Perinteiden mukaisesti Rastiviesti juostaan kaksi
viikkoa ennen Jukolan ja Venlojen viestiä. Näin tapahtuu myös tällä kertaa. On
kisa iso tai pieni, ratamestarin työmäärä on aina kohtuullisen massiivinen. Olen
nauttinut jokaisesta hetkestä.
Vuodelle 2020 ajoitetun viestikisan suunnittelu ja toteutus
alkoi jo vuonna 2017, kun Salon Vilppaan suunnistusjaoston puheenjohtaja Risto
Jokiniemi antoi alustavan luvan uuden alueen kartoittamiseksi. Myöhemmin maasto
otettiin Seuraviestin käyttöön ja suunta kohti vuotta 2020. Sen jälkeen reitin
varrella onkin sattunut ja tapahtunut. Kuluneista vuosista voisi piirtää
reittihärveliin mahdottomilta tuntuvat kiemurat, maalata taulun, ohjata
elokuvan, kirjoittaa romaanin tai suunnistajille kohtuuttoman pitkän
tervehdyksen. Säästän teidät kaikilta edellä mainituilta taidemuodoilta ja keskityn
olennaiseen. Mutta yhden epäolennaisen kerron. Olen mennyt avioon ja Nurmi on nykyisin
onnellisesti Koistinen.
Kilpailu
Kilpailumaasto on puristettu napakasti laajan Nairassuon ja tien 186 väliin. Se tarjoaa erämaan kaikuja
sekä liikenteen kohinaa. Alueella on paljon hirviä, joita olen päässyt vuosien
kuluessa ihailemaan lukuisia eri kertoja. Se on iso ja komea eläin. Viime päivinä
myös hirvikärpäset ovat olleet kiitettävän tuttavallisia. Pummaaja saa taatusti
seuralaisen.
Kilpailumaaston pohja vaihtelee vahvasta kuntasta, pienipiirteiseen
avokallioon. Alueella on monen ikäistä ja tyyppistä metsää. Risukkoa ja
pusikkoa on vähän, mutta suota, varvikkoa ja ojaa riittää. Valtaosin näkyvyys
on erinomainen. Eikä rastilippuja ole pyritty tieten taiten piilottamaan. Avonaisessa
maastossa oikean rastilipun bongaaminen on avain sujuvaan menoon. Vink, vink: -Radoilla on hajontaa
ja rasteja lähekkäin, joten olisi ”hölmöä” olla tarkistamatta rastikoodia.
Viestiosuudet ovat tyyliin ”pikamatka”, lyhyitä. Tavoitteeni
on ollut, että kilpailusuoritus tarjoaa kaikille osuuksille suunnistuksen
rytmittämistä, tarkkaa rastinottoa sekä vauhdikasta menoa ja happoja. Ratoja
suunniteltaessa yksi pointti on ollut, että rastien löytäminen ei ole lottoa.
Kilpailun kulku on totutusta poikkeava. Yhteislähdössä jokaisesta
joukkueesta on kolme ensimmäisen osuuden suunnistajaa. Tämä poikkeus lisää
varmisti hässäkkää niin lähdössä, maastossa kuin vaihdossa, joten keskittyminen
omaan suoritukseen korostuu. Myös joukkueita nimettäessä on täytynyt tarkemmin puntaroida
se, millä kolmikolla yhteislähdössä startataan, koska joukkueen etu on, että kaikki
kolme tossuparia tömistelisivät vaihtopuomille samanaikaisesti.
Suunnistusterveisin Uolevi Koistinen, Salon Vilpas
Nairassuo, Kisko